perjantai 10. kesäkuuta 2016

Postinkantajan hommissa

No niin, onnistuin saamaan sateenropsauksen meille, kun jätin pyykit yöksi ulos. Sängyssäollessa kuunneltiin sateen ropinaa - sitä tuli hetken ihan reilusti, mutta kun aamulla katsoin mittauspisteiden saalista sääasemilta, niin ei ollu mitattu mitään. Siis erittäin paikallinen. Mutta toivossa eletään...

Sängyssä en voinu taaskaan olla, siirryin lastenhuoneen puolelle, vaikken sitten saanu sielläkään unta kun jotenkin en tahdo osata siellä nukkua. Kummitukset ei mua häirinneet mutta joku muu häiritsi. Yöllä heräilin päänsärkyisenä, mutta koska se ei vaikuttanut migreeniltä, en lähtenyt hakemaan lääkettä. Aamulla oli otsa ja nenäontelot tosi kipeet, ja kaikin puolin kurja olo - netistä luin, että otsa/nenäkipu voi olla allergiaoireita, ja särkylääkkeen sijasta kokeilinkin ottaa yhden Kestinen. Puoli tuntia sen jälkeen oli olo paljon parempi, vaikkei kyllä ihan hyvä vieläkään. Nenähuuhtelun jäljiltäkin on dokka dukos. Ja tänään pitäs lähteä sinne Keski-Suomeen...


No, peiton alla kirja kädessä vähän aikaa, niin jaksoi lähteä hommiin. Leikkasin ruohon suurimmaksi osaksi, kanniskelin pätkimättömiä rankoja kasaan ja keräsin pyykit pois narulta, niin alkoikin jo ripsiä vettä. Toivottavasti sitä rankkaa sadetta sitten tulee kans, kun on luvattu. Mun päivänsini ehti kärsiä kuivuutta hieman liikaa, en tiedä jaksaako se siitä enää virkistyä... jotenkin, kun oli niin kylmä ilma, niin ei tullu aateltua että pitäs kukkia kastella, vaikka tuulihan haihduttaa hyvin tehokkaasti. On se tuulikin tosiaan kyllä saattanu sitä sineä riepotella niin, että siitä on osa katkennut... siihen ei auta vaikka kuinka kastelis.

En tiedä miksi, mutta reissuunlähtö tuntuu vastenmieliseltä. Haluaisin jäädä vain kotiin.



12 kommenttia:

  1. Toivotaan, että menee niin, kuin mulla yleensä: kun lähtee vastentahtoisesti eikä huvittaisi, niin sitten onkin tosi kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niinhän siinä kävi että sinne olis tahtonu sitten jäädä pidemmäksi aikaa...

      Poista
  2. No tänne sitä vettä taas tulee, tynnyri on jo täysi, kävin tyhjentämässä siitä saaveihin.

    Jospa se matka alkaa sujua ja huvittaa sitten kun pääset lähtemään, toivotaan niin. Hyvää reissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hyvä reissu oli, mutta palatessa ei ollu tynnyriin kertyny yhtään lisävettä...

      Poista
  3. Toivon mukavaa reissua kuitenkin :)

    VastaaPoista
  4. Mäkin toivon, että reissu olis antoisa, kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin paljon toivotuksia täällä, ette ei ihmekään kun reissu meni hyvin :)

      Poista
  5. Mun unirytmi on kääntynyt ihan katolleen. Menen nukkumaan vasta aamuyöstä ja herään lopullisesti iltapäivällä. En haluis nukkua ton paluun tehneen miehen vieressä, ja lisäksi en haluais mennä nukkumaan siksi, kun pelottaa, että millä mielellä herää. Ja herääminen on henkisesti vaikeaa, pamahdan hereille suoraan unesta ja sydän hakkaa jne. Onneksi sentään nukun ja nukahdan yleensä suht iisisti. Ihan kiva, kun on senkin kanssa saanut taistella ihan unilääkäriä myöten.

    Mutta aiemmin menin yleensä yhdeksän maissa nukkumaan ja heräsin auringon noustua. Unirytmi, joka sopii tänne paljon paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa sinnekö on joku ukko pesiytynyt. Ei kuulosta kivalta, en ihmettele ahdistusta.

      Muakin mies komentaa nukkuun, vaikka ei väsytä ja tiedän, että joudun taas pyörimään siellä. Oi, ollapa se oma huone!

      Poista
    2. Joo, toi sama ukko, jonka jo kerran sain heitettyä pihalle. Perheensä, tai isänsä vaimonsa kanssa, kävi jotain sopua hieromassa huhtikuussa ja sen seurauksena toi nyt on täällä (tai ei just nyt, kaksi yötä ollut jo joissain hautajaisissa, jonne mulla ei ollut mitään kiinnostusta lähteä. Nyt en tiedä onko vielä kolmannenkin yön, johan se kello on puoli kymmenen eikä näy. Ei haittaa!) "Mukavaa", etteivät sitten oo kertaakaan käyneet kattomassa, että mites tää elämä nyt sit sujuu (no ei suju, mut se Musasa jne). Veljensä eli serkkunsa vaimon kanssa just tuossa juttelin, meni pari viikkoa, että viitsin edes vastata. Nyt paukautin silmille tuon mun diagnoosin. Meinas, et tulisivat su käymään, mutta ennenkös näitä on sovittu ja hienosti unohdettu.

      Perhe-elämä on täällä vähän isotöisempää kuin siellä.

      Mä olen kaipaillut semmoista off-nappia, niinkuin monella tuntuu olevan, että siitäkun napsauttaa, niin ollaan unten mailla ja herätään virkeänä ja levänneenä. Ehkä joskus sellainenkin löytyy.

      Poista
    3. Lääkkeillähän sen sais, sen off-napin, mutta tulee riippuvuus eikä se virkeyskään oo niin sanottua...

      Poista