torstai 25. helmikuuta 2016

Pitäisi

No niin, nyt se mun oma-aikaloma loppui. Lapset tuli mamman siipien suojaan eilen, vanhempi meinas tulla jo tiistaina, mutta lykkäsi tuloaan. Ei siinä mitään.

Oli tarkoitus ja suunnitelma eilen ottaa ompelukone esiin ja tehdä sitä sun tätä (verenpaineen sallimissa rajoissa - mulla kun tuppaa hermot meneen sen koneen kans) mutta suunnitelmat meni puihin päänsäryn takia. Oli jo joogaan lähtiessä - poikkeuksellisesti loman aikana pidettiin jooga, kun eräs ryhmän jäsen veti sen - hiukan outoa päänsärkyä, joka sitten vain paheni. On muuttanu kyllä luonnettaan mun päänsäryt, ja migreenilääkkeen haittavaikutukset pahentuneet. Melkoinen valinnanvaikeus on, ottaako lääkkeen ja ne siitätulevat oireet vai yrittääkö kestää kipua vielä vähän aikaa ja ottaa riski, että menee "yli" jolloin alkaa oksentaminen eikä lääke enää auta. Yleensä otan lääkkeen illalla, koska on toivo, että pystyis nukahtaan ennenkuin lääkkeen haitat pamahtaa päälle (no aika pieni toivo kylläkin) ja muutenkaan kun ei ole mihinkään kykenevä pitkään aikaan, niin sama se on maata sit sängyssä. Vaikka välillä tuntuukin, että kuolee.

Sain sentään käytyä sovitusti kaverin luona kahvilla ja rupattelemassa, se oli elähdyttävää.

Tänäaamuna heräsin, kun mies nousi, enkä saanut enää unta kun oli kuuma ja kylmä ja hankalaa, ja viimeistään silloin karisi unet, kun muistin, että piti ne tyttöjen henkkarit hommata kun miehellä oli iltavuoro, ja se unohtui. No, tein sähköisen hakemuksen ja maksoinkin sen (no ihme, että oli rahaa tilillä se vaadittu satanen... ei oo enää...) ja on toisen huoltajan suostumus, enää tarvii vain käydä viemässä se suostumus ja tunnistautumassa poliisilaitoksella, niin lähtee hakemus etenemään. On se kuitenkin hyvä olla olemassa se henkilökortti.

Edelliseen postaukseen viitaten, niitä elävänä pyytäviä loukkuja saa edullisestikin, kympin oli halvin. Siihen ei tosin mahdu kuin yksi hiiri, joka äkkiä kuolee nälkään, jos ei vapauteta. Sitten oli useamman hiiren loukkuja vähän kalliimmalla. Ehkä vielä hommaan jonkinlaisen semmosen.

Pitäis. Ja pitäis. Syödä ja lähteä lenkille esimerkiksi.

5 kommenttia:

  1. Tykkään elähdyttävistä kaverikahveista!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu!!!

      Joskus sellaisten eteen voi vähän ajellakin ;-)

      Poista
    2. Juu, on ne... varsinkin kun se on harvinaista herkkua. Kun ei enää töissä istu kahvilla rupattelemassa, osaa antaa arvoa ihan eri lailla!

      Poista
  2. Rupesin kuvittelemaan miten ne hiiret siellä loukussa käyttäytyy,jos niitä on useita. Sykö ne toisensa?

    Ystävän kanssa rupatellesa saa maailman aina hetkeksi aikaa paremmaksi. Niitä läheisimpiä näen vain niin harvoin, kun asuvat kaukana. Onhan minulla tässä kylälläkin yksi kaveri, mutta tosiaan kaveri, ei niin läheinen kuin kauempana asuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän ne varmasti hermostuu, jos niitä pitää liian kauan pienessä loukussa keskenään... mutta epäilen, että ne on samaa perhettä tai laumaa tai jotain klaania, jotka tässä meillä pyörii, että kai niillä jonkinlaiset toimivat sosiaaliset suhteet luulis olevan. Ettei heti toisen kimppuun käy.

      Poista