lauantai 20. helmikuuta 2016

Tätä

Nyt on ollu eri blogeissa juttuja vanhojen tansseista, ja kyllä mulla jonkinlainen suru ja harmitus on siitä, että meidän lukiolainen ei tule koskaan niitä tanssimaan, ei vietä penkkareita eikä potkijaisia. En oikeastaan ajatellutkaan koko asiaa aiemmin, nyt se hyppii silmille sieltä täältä. No, voinhan mie aina lohduttaa itteeni, ettei tarvi panna kauheeta rahamäärää pukuun, meikkaukseen ja kampaukseen :)

Ja juttelin tytön kans pari päivää sitten, sanoin että me vanhemmat ja muut aikuiset voidaan kyllä omia mielipiteitämme kertoa, ja saattaa lipsahtaa vaikka että "sinun pitäs", mutta tyttö itse on se, joka päätöksen tekee, mihin ensi syksynä menee.  Mejän höpinät voi kuunnella ja ottaa neuvoina, mutta mitään ei tarvi tehdä meidän mieliksi, siksi koska me haluttais sen tekevän, kun kyse on hänen elämästään ja valinnastaan.

Tähän väliin kuvituskuvaksi äitin pupunen, jota harjasin tänäaamuna ja se oli tyytyväinen. Kuva kuopuksen ottama. Koirat pääsi myös hautausmaalla käymään, kun vein jäädytettyjä tulppaaneja muistokivelle. Tuli aika hienot, mutta kun jääty niin hitaasti, niin oli vain puolen purkillisen kokoinen. Toinen puolikas oli tarkoitus jäädyttää siihen päälle, mutta ei ollu kelejä enää ja tulppaanitkin ehti kuihtua. Kaunis se oli semmoisena pienenäkin, tosin lunta oli niin paksusti, ettei sitä paljon näkyny sieltä.  Kuvaa en hoksannu ottaa.

On ennakoitu lumisadetta maanantaihin asti - tosin jo tän päivän aikana on ennusteet muuttunu vähempilumiseksi - ja meidän lumilinko on ollu hiljaa tän talven. Mies sitä koitti kiskoa käyntiin pariin otteeseen, mutta ei lähteny, ja sitten on kolalla tuupittu. Aloin sitten sen lumisade-ennusteen (30cm) säikäyttämänä puhuun, että eikö sille lingolle vois jotain koittaa tehä, muutaki ku turhaan kiskoa narusta käden kipeeksi. No ei hän osaa sitä korjata, kyllä hän sen ehkä kesällä vie huoltoon tai saattaa jossain vaiheessa apikkeelta kysyä keksikö se mitä vois tehdä... sitten se kuitenkin hetken päästä pani ulkovaatteet päälle, kävi ulkona ja tuli sisälle kuivattaan koneen tulpan, ja hetken päästä hyrähti linko käyntiin pihalla. Vähän tuuppimista se vaan vaati, että jotain tapahtui. 

Tänään vietiin kuopus ja kaverinsa junalle, halasin molemmat matkaan ja loppupäivä ollaankin lähinnä hiljaa möllötetty täällä miehen kans. Kysyinkin jo siltä, että onko sillä jotain murheita kun on hiljaa ja jos jotain kysyykin, niin äreähkön vastauksen saa. Ei kuulemma ole. Mulla on jo nyt ikävä lapsia, niiden kanssa sentään joskus jutellaankin... Yritin tehdä lumiukkoa pihalle, mutta lumi ei ollu yhteistyöhaluista. Tein vain pienen, ja lyhdynkin, mutta en viitsinyt sinne panna tuliakaan, eihän niitä kukaan näe. Katoin yhden Poirotin, yhden dokumentin ja tässä koneella ollu. Taidan lähteä nukkumaan. 

14 kommenttia:

  1. Minä en aikanaan osallistunut ollenkaan tansseihin enkä myöskään mihinkään abijuttuihin. En ollut mukana penkkareissa enkä vanhojen tansseissa. En halunnut enkä kokenut tarpeelliseksi. Vihasin siihen aikaan kaikkea yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä. Sen voi (toivottavasti) valita oman halunsa mukaan että onko mukana vai ei!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nykyisinhän se on paisunut ihan käsittämättömäksi prinsessatouhuksi tyttöjen kohdalla, ennen oli tarkoitus oikeasti vanhoihin vaatteisiin pukeutua, mutta nykyään se on kilpavarustelua. Naurettais ulos, jos joku menis mummon hääleningissä sinne. Jopa silloin, kun mun ikätoverit tanssi vanhoja, piti olla vanhaa päällä.

      Poista
  2. Onhan se toki saavutus, kun pääsee ylioppilaaksi, mut siitähän se ammattiin opiskelu vasta alkaa. Kaikki on nykyään mennyt kaupallisuuden takia överiks. Voisko olla koiralla tyytyväisempää ilmettä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei se tosiaan oo enää nykyisin niin iso asia se ylioppilaisuus - ennen vanhaan se kelpas jopa titteliksi ja sillä sai töitä :) mummonikin hämmästyi suuresti, kun kuuli pitkäaikaisen poikaystäväni olevan ylioppilas, kun ne oli sen mielestä herrakansaa eikä voinu työläisten kanssa seurustella. Niin ne ajat ja arvostukset muuttuu.

      Poista
  3. Toinen lapsista on yo... työtön ikiopiskelija. Toinen lähihoitaja... onneton työssäuupuja. En tiedä mikä on hyvä mutta tässä suhteessa tuntuisi että jokainen yksilö on oman onnensa seppä. Vanhemmatkin tosin on luusereita. Toinen edunvalvottava ja toinen töissäuupuja lähihoitaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitähän mieki oon sanonu, että ei sillä ole niin kiire, on aikaa opiskella senkin jälkeen, kun täysi-ikäiseksi on tullut. Vaikka ikiopiskelijaksi alkais. Saa asua kotona ja ruoka tulee pöytään. Paitsi että saattaa se jossain vaiheessa alkaa tympiä jos iänkaiken kotona asuu...

      Poista
  4. Sinä olet ihana äiti, kun sanot lapselle noin, että itse päättää! Moni ammattiin kouluttava väylä on paljon paremmin työllistävä nykyään verrattuna yliopisto-opintoihin.

    Näistä äideistä ja isistä, jotka kirjoittelevat lapsiensa vanhojen tansseista. Vähän tuntuu, että moni äiti siinä elää lapsensa kautta ja lapsen elämää, kun tarkkaan pitää moiset tsempalot kuvailla. Missä se äidin oma elämä on?

    Silloin aikoinaan kun itse olin lukion tokalla, niin todellakin oli tapana haalia kaikki vanhat vaatteet kotoa. Minullakin oli joku mummon ikivanha takki ja leninkin ja muuta tosi vanhaa. Pojilla oli sellaisia renkipojan vaatteita, oikein ryysyjä. Siis oikeasti vanhaa. Tämä nykymeno on ihan hullua. Jos tuossa iässä pitää ostaa/teettää tytölle kallis iltapuku ja/tai pojalle frakki, niin huhuh, ei kaikilla ole moiseen rahaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta voin kyllä kuvitella sen onnen ja liikutuksen ja äidinylpeydenkin, jonka haluaa jakaa kaikille :) itsestäni olen kyllä ajatellut, että kun tällä ymmärryksellä ja tietämyksellä olisin tehnyt omassa nuoruudessani toisin, niin nyt pitää varoa, ettei yritä saada lapsia paikkaamaan mun virheitä. Niiden on ihan itse tehtävä omat virheensä.

      Ja niin, tuollaista se on ollu, mutta mikä lie koreilunhalu saanut asiat kääntymään noin että rahaa menee vanhojentanssiasuun enemmän kuin hääpukuun.
      Pojilla se on helppoa, aina menee se musta puku tai joku vuokraamon frakki.

      Poista
  5. Tiedätkin, mitä mieltä mä olen tytön kouluasiasta. Pakottaa ei voi. Jos joku muu innostaa enemmän, niin siitä sitten vaan. Ja voihan lukiota halutessaan/kasvaessaan jatkaa, jos siltä tuntuu. Onko tytöllä ajatusta jo, mihin haluaisi mennä?
    Jee lumilingolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minkäänlaista ajatusta ole alasta, mille voisi edes kuvitella lähtevänsä. Aikoo sinne Valmaan, missä on kaikki koulupudokkaat ja muut, jotka ei oo päässy mihinkään kouluun kun on ollu niin huono todistus. Liki yhdeksän keskiarvo peruskoulun päättötodistuksessa on varmasti melko harvinainen näky Valmassa, mutta näkevätpähän sitten senkin.

      Poista
  6. Mä olen tosi tyytyväinen, että mulla on vaan poikia. Olen kuullut muutamastakin tytöstä, jotka eivät halua osallistua Vanhoihin, koska siitä on tullut sellaista kilpavarustelua. Musta se on tosi sääli, että sekin kiva juttu on saatu pilattua Amerikanmeiningillä.

    Mutta lapset saa kyllä ihan itse päättää, mitä tekevät. Kunhan ovat itse onnellisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun olis edes onnellinen, vaan ei tunnu olevan...
      Se on kurjaa, jos haluais osallistua, mutta ei voi kun ei ole rahaa!

      Poista
  7. Mäkin olen sitä mieltä, että nuoren tulee itse saada valita minne hakeutuu opiskelemaan. Tsemppiä tytölle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei toisille mieliksi oleminen johda hyvään lopputulokseen...

      Poista