Ruisrääkkä huuteli, samoin töyhtöhyypät, olivat ensalkuun vähän huolissaan kun hiippailin pellonpientareella. Hirveästi muitakin lintuja oli äänessä, ja puskassa rymisi luultavasti supikoira. Näinkin sen siellä, mutta oli aika hämärä risukko että olisin tunnistanut varmasti - näin kuitenkin lumen aikaan tuolla supin jälkiä, joten uskon sen majailevan siellä eikä esimerkiksi mäyrän.
Niin, heräsin taas kahden maissa miettimään syntyjä syviä. Näin eilen kaupassa miehen, jonka luulen olleen samassa työpaikassa mun kans 80-luvun loppupuolella. Se ei tuntenu mua, mutta yön pimeydessä mun mieleen tuli sitten kaikenlaisia vanhojen muisteluita, jotka jäi valvottaan. Lisäksi kuulin jotain rapistelua, ja ne tahtoo aina havahduttaa minut liian hereille, kun alan niitä kuunteleen. Sitten kun koitin hiljaa hiippailla alakertaan, mieskin heräsi eikä enää nukahtanu kun en tullutkaan takaisin viereen. Sillä on kumminkin töihin meno edessä, olis se kyllä voinu vielä vähän nukkua...
Käytin sitten tilaisuuden hyväkseni ja menin katsomaan auringonnousun.
Eilen kiersin pihaa ja kuvasin kaikki kukat. Tai en jokaista kukkaa, mutta jokaisen lajin... mukana koosteessa ei ole mansikka, aitovirna vai mikä se lienee eikä kahta vanhaa, perinteistä syreeniä, kun kuvat oli epätarkkoja. Mutta tässä:
No joo, näyttää kielokin pudonneen pois... järjestelin uusiksi niin se on sitten unohtunut. Pitää sekin tänne laittaa, kun minusta se on niin kaunis:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Omituinen höpöttäjä
Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...
-
21. anniversary Tänään on 21. hääpäivä. Muistan, kun täytin 21 vuotta - silloin tuntui takana olevan ihmisikä, mutta ei tämä viimeisin...
-
Otsikon lausahdus on esikoiselta, kun se kuunteli mun peppurointia yrittäessäni tehdä paarmankarkotinta. Tuntuu että mikään ei pysy käsissä...
-
Tänään tulee lapset kotiin! Toinen on keleistä huolimatta saanut naamansa poltettua. Täällä oli tosiaan maanantaina peräti 27 astetta lämmin...
Yökulkija :) Komea on aurinko tuossa vaiheessa noustessaan.
VastaaPoistaKielo on minun lempikukkani, onneksi tässä tonttimme reunoilla sitä kasvaa luonnostaan isoina saarekkeina.
Sen tuoksu on niin ihana! Vielä se sentään jossain kukkii.
PoistaSä oot ollut kyllä merkilliseen aikaan kamerasi kanssa kulkemassa - mutta upea auringonnousu palkkiona. Taisi olla aika kylmä siihen aikaan?
VastaaPoistaMittari näytti pikkuisen nollan yli, ja eilen jo oli kurkku kipee. Saa nähä tuleeko flunssa.
PoistaJa kyllä se aamu palkitsi kulkijan <3
PoistaToivottavasti säästyt flunssalta. Meillä on jo tänään vähän lämpimämpää kuin eilen ja huomiselle on luvattu jo ihan suht kivaa keliä.
PoistaJust luin uutisista, että sinnepäin on tulossa myrsky keskiviikosta eteenpäin. Ja mie ostin lapsilleni junaliput sinne myrskyn silmään...
PoistaMonenlaista kukkaa löytyy puutarhasta ja monenlaista mietettä sun päästä..harmi, että se vie yöunet.
VastaaPoistaKielo ja lemmikki on mun lemppareita, tosin ei mun päässäni kai saa mitään kukkaa rumaksi. Kukkahullu.
Toivotaan, ettei flunssa tule!
Jotenkin kuvittelin siinä maatessani, että kello on kohta miehen herätysaika, ja oottelin kellonsoittoa. Mielestäni olin jo kertaalleen kahden maissa herännyt ja ihmetellyt, miksi on vielä valoisaa... mutta miten lie taas kattonu kelloa tai nähny unta.
PoistaMerkillisesti oon tässä viime aikoina muistellu vanhoja paljon. Ikäkriisi? En tiedä. Semmonenkin tuli mieleen yöllä, että pelottaa olla onnellinen, kun tuntuu että siitä rankaistaan jotenkin kohta. Hetkittäin nimittäin on ollu jotain onnellisuuden sukuista tunnetta, ja aattelen sitten että kohta löytyy joku kuolettava syöpä minusta, etten vaan voi jatkaa onnellisena.
Ole vain ihan reilusti onnellinen, olet sen ansainnut eikä se mene pois ♥.
PoistaTuo tunne on tosin hyvin tuttu minullekin. Monesti on käynyt mielessä, että tämä on varmaan viimeinen kesäni. Ja ilman mitään syytä tai sairautta.
Onhan se tietysti hyvä muistutus siitä, että pitää elää "kuin viimeistä päivää" ja pitää välit tärkeisiin ihmisiin kunnossa. Joka päivä on jonkun viimeinen.
PoistaKielo on ihana kukka. Se muistuttaa minua aina siskostani, jonka syntymäpäivä on 7.6. Huomenna isosisko täyttäisi 57 vuotta, ellei olisi itse päättänyt toisin silloin 12 vuotta sitten. Voi hitsi, kaipaan siskoani! Sitä on vähän kuin orpo piru, kun ei äidinkään kanssa voi keskustella oikein mistään ja veljet nyt ovat "vain" veljiä.
VastaaPoistaEi mullakaan olis ketään kenen kans jutella "kaikesta", jos ei olis siskoa. Tai on mulla niitä kaks, toinen vain on vähän erisorttinen, ei löydy aina semmosta yhteistä säveltä.
PoistaHuominen taitaa olla aika yleinen syntymäpäivä, minunki lähipiirissä kaksi viettää synttäreitä sillon. Yksi jo tänään.
Tosiaankin kaunis auringonnousu!
VastaaPoistaMinä oon kans huono nukkuja, ja aina yöllä samalla lailla mietin asioita, usein synkkiä. Mulla on jo monen monta kuolemantautia mietittynä! ;D
Viime yönä nukuin tosi hyvin, yli 6 tuntia yhteen menoon! Liekö syynä ollut menevä viikonloppu: perjantaina olin lasteni ja puolisoidensa kanssa Queenin & Adam Lambertin konsertissa, lauantaina oman miehen kanssa paikallisilla musiikkifestareilla ja eilen vielä esiintymässä yhdessä laulukonsertissa... Ja minä kun oon sentään jo tosi vanha!
Hyvää alkanutta viikkoa! Toivottavasti ei tule ihan kauheaa myrskyä kuten on ennustettu!
Kiitos samoin!
PoistaMua saattaa illalla väsyttää kamalasti, mutta kun oon nukkunu pari tuntia ja satun heräämään, on jo pahin väsymys poissa ja jään valvomaan... varsinki jos toinen kuorsaa vieressä.
Hieno auringonlasku. Ihanat värit.
VastaaPoistaAjatukset ajatukset. Miksi ne ei osaa jättää rauhaan? Niitä riittää täälläkin.
Tuo on nousu, lasku oli nelisen tuntia aiemmin :)
PoistaToisaalta mie ymmärrän ihmisiä, jotka turruttaa päänsä keinolla millä hyvänsä, kun ne ajatukset on kuin liisteriä, niistä ei pääse eroon. Kun olisivatkin kaikki hyviä ajatuksia!