Kevät?

 Vesisateen johdosta oli tullut puroja pihalle, ihan itekseen. Keväällä yleensä joutuu tekeen vähän töitä, että saa jäähän uria, mutta nyt homma hoitui itsekseen. Kuva on otettu eilen - tänään tuo on tuplaten leveämpi.

Jäälyhdyn tiilistä on tyngät jäljellä. Ja ruusut tököttää jään jämissä. Mutta onhan ilmatkin semmoset, että orvokit jo hyvin pärjäis tuossa padassa, jos niitä sais kaupasta. Narsisseja näin Lidlissä jo heti joulun jälkeen, nekin vois olla kivoja. No, on ne luvannu alhaisimmassa ennusteessa miinus kahdeksaa viikon päähän.

Muistin mennä joogaankin tällä kertaa. Sain iskiaskivun sieltä. Hurraa. Venyttelin ja sain sen rauhottuun, touhuilin kotona ja istuin tässä tietsikalla ja kaikki oli ok, mutta kun hain tyttöä koulusta, tuli ihan kamala kipu autossa istuessa. Ei varmaan kannata ajaa autoa. Kelikin oli kauhea.

Mutta oli outo juttu, kun kaupassa totesin, että kassalla oleva koripino on ihan hirveän korkea, ja kuskasin (tavarani hihnalle laitettuani) sen korikärryn sinne mistä korit otetaan, sisäänkäynnin luo, tyhjensin yhden kärryn ja toin sen siihen kassalle. Ja mun takana oleva mies nosti väärään paikkaan pinotut korit siihen mun tuomaan kärryyn kun mun piti jo mennä maksamaan, niin miksi minua hävetti? Outo juttu oli se häpeäminen. Mistä sellanen tunne tulee, kun tekee vain jotain hyödyllistä ja toisten toimia helpottavaa. Oliko se sitä, että "uuh, nyt mie herätän huomiota" vai oliko mulla joku alitajuinen pelko, että joku tulee kieltämään? Sanoo että näpit irti, niitä saa siirrellä vain henkilökunta. En tajua. Ehkä mulla on vaan joku sisäänrakennettu häpeä valmiina esittäytymään kaikissa tilanteissa. Naama punasena saan olla ja mennä.