Peukku

Eilen orkideaa kylvettäessäni onnistuin katkaisemaan siitä kukkavarren, sen missä oli se ainoa kukka ja ne nuputkin, jotka oli hiljaiseloa viettäneet melkein koko talven. Tarttui vesihanaan kun nostin ruukkua, ja napsahti pois. Surin kovasti, mutta sitten huomasin, että kuivuneen ja ei-kuivuneen varren yhtymäkohdassa oli uusi alku!

Sieltä se punkee päättäväisesti. Orkidea ei taatusti elä parhaissa mahdollisissa oloissa täällä, mutta niin se vain jaksaa tehdä uutta eikä masennu, niinkuin omistajansa. Joka ajatteli pitää uutispimennon tänään. Ainakin osittaisen.
Eilen havaitsin, että oli vedetty latu pellolle, ainakin johonkin kohtaan. Aika surkean näköisesti se kyllä sänkipellolla meni, mutta parempi kuitenkin sänkipelto kuin kynnetty pelto. Saattaa olla, että pääsee hiihtämäänkin vielä, jos saa lähdetyksi. Ei taida kyllä olla kaksiset voitelutkaan suksenpohjissa...

Mustarastaskin tuli taas syömään, kun tuli paljon lunta. Laitoin sitä varten kuorettomia auringonkukansiemeniä laatalle ja maahankin hiukan. Viherpeipot syö maasta mielellään myös. Ja se rosvo, jonka luolan suuaukon taannoin bongasin... ei siinä mitään, kun eivät sisälle tule.

Kuka muistaa vielä sen mun työtapaturman tammikuussa? No, pyydystän kuvan tähän niin ei tarvi mennä muualle katteleen...

Tammikuussa

No se näyttää nyt tämmöseltä. Ei varmaan kyllä kiinnosta ketään.

Mustaa vaan tulee lisää esiin, eikä loppua näy. 

Tänään yritän tehdä jotain. Mullahan on lomaa kuskauksista, enkä aio lähteä autolla mihinkään ennen keskiviikkoa, joten ruuanlaitostakin on lomaa kun ei ole mitään mistä laittaa ruokaa. Tein surkean keiton eilen "kostoksi" siitä kun kukaan ei lukenut ajatuksiani ja vienyt minua syömään sushia, ja se olikin kuulemma hyvää ja sitä piti oikein santsata. On tää kummallista - kun yritän tehdä mielestäni hyvää ruokaa, siitä ei tykätä, ja kun teen "vain jotain" niin se onkin sitten hyvää...???