Väläys

Oli pitkä ja monipolvinen uni, jossa olin melko vasta mennyt naimisiin hieman docmartinmaisen ja erästä hieman inhoamaani äijää ulkoisesti muistuttavan miehen kanssa. Ei siinä mitään, kiva mies oli ja halasi ihanasti. Sitten sain tietää, että kuolen luoteihin ja ampujankin sain tietää etukäteen - sitten kun sen tapasin, tiesin olevani tähtäimessä ja pidin huolen, että sekin kuoli. Unen aviomies lähti heti mun kuoleman jälkeen jonnekin herrojen ja tyttöjen shakkikerhoon, olin vähän pettynyt siihen.

Harvinaisen pitkä ja erikoinen uni oli. En sitä ala kokonaisuudessaan tähän kirjoittamaan, moni on sitä mieltä, että toisten ihmisten unien kuunteleminen (lukeminen) on maailman tylsintä. Jännää kyllä, että ihmisen mieli tuottaa öisin niin kummallisia juttuja. Mie heräilen usein yön aikana, mutta kumma etten moniakaan unia nykyisin muista, ainakaan enää tässä vaiheessa päivää... yleensähän ne muistaa, jos on ollu hereillä hetkenkin unen jälkeen. Siis muistaa nyt edes aamulla. Kummallista, että voi edes tälleen kevyesti ikävöidä ihmistä, jonka on tavannut vain unessa...

Sekin on kummallista, että rekat ajaa ylinopeutta peltipoliisin haaviin. Tässä mejän nurkilla on ollu nyt viikonlopun kieppeillä kaksikin kameraa, ja olen nähnyt pe-ma viisi välähdystä - kaikki rekoille. Ei luulis, että kannattas niitä huomautuksiakaan keräillä, kun leipä on kiinni siitä ajokortin hallussaolosta. Etenkin kun on olemassa navigaattoreita, jotka varoittaa  peltipoliiseista, ettei varsinaisesti yllätyksenäkään voi tulla. Joskushan ne vaihtaa tolppienkin paikkoja kyllä, mutta nuo on olleet paikallaan vuosikaudet.