Tämä autiotalo on Nukarilla urheilukentän vieressä, käytiin sitäkin kuvaamassa ja jotenkin se jäi mun sieluun... se tuntui hyvältä talolta. Ystävälliseltä. Näin itteni asumassa siinä, vaikka oikeasti se ei ole tosiaankaan asumiskunnossa päätellen siitä homeen lemusta, mikä rikkinäisestä ikkunasta tuulen mukana tuli.
Pihalla oli jotain lasten lelujakin, jossain sankossa luki "AMIRA". Verkkoaita oli hyvässä kunnossa, se on varmaan ollut jonkinlaisena kesäasuntona jollain vielä 10-15 vuotta sitten. Entisessä navetassa oli polttopuutakin, tosin sisäkatto näytti olevan romahtamassa. Ei me sisälle asti menty, ja talon ulko-ovi olikin lukossa - vaikka alalauta oli kyllä irti.
Tätä ihmettelin kovasti. Navetan seinustalla tuollainen "kuisti", josta ei ollut minkäänlaista luukkua tai ovea sisälle. Päädyn poikkilauta oli n. 1,5m korkealla, ja sen alapuolella oli haalla suljettu ovi tai portti, miksi tuota nyt sanoisi.
Sisäpuolella oli vain möykkyinen maa. En kertakaikkiaan keksinyt, mikä tarkoitus tällä olisi voinut olla.
Googlettelin Nukarin historiaa, mutta netistä ei juuri löydy... mietin, pitäskö tilata seutulainana paikallishistoriateos, vai tulisko asiaa naapurikuntaan, kun se on siellä kirjastossa...
Ihania kuvia ja ihana kertomus. Mua kanssa aina kiehtoo suunnattomasti vanha ja autiot talot. Haluaisin aina tietää, miksi talo on hylätty eikä myyty tai purettu. (onko aina takana riitaisia suku). En liioin osaa sanoa, mikä tuollaisen ovettoman ja suljettavan tilan nimi olisi. Ei ole kuistikaan.
VastaaPoistaNiin, olis kiva tietää minkälainen perhe siellä on asunu, ja tosiaan miksi se on hylätty. Esimerkiksi mun mummola on hylätty eräällä suvun jäsenellä olevan virkaholhoojan kieltäessä talon myynnin, vaikka ostaja olis ollu. Ja kyllä ne riitaisiakin on olleet, kun eivät ole saaneet ositettua perintöään.
PoistaVanhat autiot talot ovat aina kiinnostavia, mielikuvitus lähtee liikkeelle.
VastaaPoistaNiin tekee. Harvat kyllä tuntuu niin puoleensavetäviltä, kuin tuo...
PoistaJos karjanhoitoa ajattelee niin voisikohan tuota käyttää astutuksessa... ja sorkkia ne ei tainneet hoidella ennen... mutta jotenkin sen sonnin oli homma hoidettava ennen kravattisonnia.
VastaaPoistaMulla tulee aina surullinen olo kun joku talo jossa on ehkä oltu onnellisia ja ainakin kotona on hylätty. Ja sellainen tirkistelyn tunne myös että jonkun elämä siinä arvioitavana.
Mutta silti näen samoin autiotalot ja talot muutoinkin... että tuo näyttää mukavalta. Kodilta. Ja sitten jotkut persoonattomat eivät yhtään.
Ehkä se eläimiin kuitenkin jotenkin liittyy, kun eläinsuojan kyljessä on. Tuota poikkipuuta "oviaukossa" ihmettelen, ei sinne sonnikaan mahtuis kumartumatta...
PoistaMä harrastan tienvarressa noiden bongailua kans (harvemmin tulee pysähdyttyä ja mentyä kattomaan tarkemmin). Olis kiva tietää niiden talojen - ja ihmisten - tarina. Ehkä sulle selviää tuon historiasta kirjaston avulla!
VastaaPoistaElän toiveessa, että jotain saisin selville, kun se kuitenkin on ihan tuon kosken liepeillä... ties mikä myllärin talo...
PoistaJäi kiinnostamaan! Kerrohan lisää, jos saat selville.
VastaaPoistaKyllä taloillakin on oma auransa, toiset pitää toisista taloista ja toiset toisista..
Tämänkin talon "kuulostelin" ennen ostoa, mun piti saada istua vintin rappusissa (mahdollisesti pelottavin paikka?) yksin jonkin aikaa ottamassa selville, onko talo hyvä vai huono. Oli aika neutraali. Silloin en kyllä tiennyt, että edellinen asukas oli tappanut itsensä, tosin ei talossa. Ei se tänne jääny kummitteleen, oli tehny asiat selviksi ennen järveen menoa.
Poista